Day 504

uh, joko 500 päivää meni rikki. Ei huano. Alussa näitä oli hauska laskea. Enää ei niinkään, eikä sillä väliä onko 500 tai 600 lasissa. Samalla lailla kuin silloin kun täytti yli 25v; Ihan sama oliko 28v tai 42v. ... tai ei nyt ihan...

Ikään liittyy myös kriisejä. Tiedettähän nämä kolmenkympin, neljänkympin viidenkympin jne. kriisit. Sanovat, että silloin miettii mitä on jo saavuttanut, elämältä saanut, ja mitä haluaisi vielä saavutettavan, kurssin suunta. Ikä, jolloin etsii itseään, taas. Mulla mitään kriisejä ollut, hienosti kaikki meni... tai mitä nyt.. taisin olla 40v kun muutin takas suomeen... ja tuli avioero.. työmatka piteni 3 tuntiin.. päivittäin..ja muutenkin taisi mennä ... ihan k...

 

Sitten puhutaan, että olisi kiva olla vielä nuori. Kakskyppinen. Maailma ja mieli avoimena. Ei perhana. Ei sitä. Se vuosikymmen on niin nähty. Ei muuta kuin etiäpäin kohti uusia tuulia. Kaappikelloa odottamaan :)

 

Ei, ei mulla ole synttäreitä, en siksi näitä numeroita pyörittele, eikä kriisiä. Kunhan tuli mieleen näin jouten ollessa, että onhan noita vuosia. Ja tämä vuosi on hyvä, just nyt.

 

Viime vuonna tähän aikaa oli kuvankaltaista.

 

 

Day 495

Kova poika urheilemaan.
Aina kun on kyseessä peli, jossa mukana liikkuva elementti, jota lyödä, niin tällä käsi pystyssä menossa mukaan. Tiedä kenen maidosta sekin vietti on syntynyt. Mutta mukaan pitää päästä, vaikka paikat sanoo ettet-enää-kaikkeen-kykene. Tarvii muka tehdä jotain oheisjuttuja, jotta kroppa kestää, eikä vaan sohita sillä mailalla. No niinpä.

Siksi oonkin pakottanut itseni ensin kävelemään, sitten pyöräilemään ja viho viimeisempänä  juoksemaan. Suksiin en silti vielä ole koskenut traumasoituvien ala-aste kokeilujen jälkeen, jolloin vedettiin hiki pipossa Tattaran tasaisia peltoja edes takaisin, oli sitten lunta tai ei.

Kaverit ympärillä heittävät maratoneja ja suunnittelvat triathloneita, samalla kun veivasin toissa päivänä oman maratonini eli ekaa kertaa 10km juoksua putkeen, hengissä. Saavutus. Sanovat, että kun vaan juoksee usein, vaikka ei niin hommasta pitäisikään, niin siitä tulee tapa, jota haluaa pitää yllä, eikä malta enää olla lähtemättä lenkille. Just joo.

Onneksi on näitä gadgettejä - vimpaimia- joiden avulla kaikki, siis kaikki, on niin paljon hauskempaa. Niinku just tämä juoksu. Kuka sitä enää juoksee ilman syke(rö)vöitä tai laitetetta, jonka avulla mitataan matka, aika, nopeus, kalorit, rytmit,  maksimit ja minimit yms. ja lyödään faktat pöytään. Ehei, sen takiahan tässä liikutaan. Muttei nyt, sataa. Vimpain kastuu...

Day 488

Keittelin kahvit. Oikeesti teki mieli teetä. Se harvemmin nautittu aine. Pistin kahvikupin syrjään ja kokeilin ihan vaan perusteetä, earl grey. Ei pashempaa.

En kyllä ymmärrä miksi britit pistää joukkoon maitoa. En kyllä aina ymmärrä niitä muutenkaan; varsinkaan jos ne tulee pohjoisesta. Meni pari vuotta ennenkuin ymmärsin mistä me puhuttiin kaikki ne tupakkatauot. Nyökkäilin vaan innokkaasti mukana ja tokaisin aina välillä "sure, mate" tai "bollocks" tai "never" osoittaakseni mielenkiintoni ja ymmärtäväisyyteni.

Kesti myös hetken omaksua se perjantai-iltapäivän tapa, jolloin lähdettiin työporukalla pubiin lounaalle ja sai (lue:tuli) juoda pari pinttiä bitteriä. Loppuiltapäivä toimistolla olikin sitten..hilpeästi vähemmän tuottava. Hyvin olen omaksunut tuon tavan, ei häiritse yhtään. No, eipä ole sitä toimistoakaan enää mihin palata.

Mieli tekee aina jotain. Kun tee on nautittu, tekee mieli tupakkaa. Mutta kun en polta enää, e. Korvikkeeksi tuli laku ja sipsit. Vartalo tykkäs, sen oli pakko levitä, jotta tykkääminen näkyis. Brandy oli vähemmän lihottavaa. Mut sitä saisi sitten juoda twentyfourseven, jottei maksa luule, että kurkku on poikki. Juokseminen olis poikaa, sen jälkeen ei tee mieli mitään, kun tarpeeksi kovaa vetää. Mutta damn boring. Tulis olla pallo -tai muu vastaava porkkana- nokan edessä, jotta jalat suostuisivat liikkumaan rivakkaammin.

Hyvä silti, että tekee mieli jotain. Vastakohtainen tilanne ei ole toivottu. Työttömänä sitä saattaa veltostua, mieleltään. Parempi tehdä mieli, edes pieniä asioita. Niinku nytkin, mieli tekee -just nyt tässä näin- pelata erä vanhanaikaista pasianssia uudenaikaisin metodein. Ni!

Kuva ei -taaskaan- mitenkään liity juttuun, mutta oli nin pirun komee maisema kun heitettiin kierros frisbeegolffia kirvatsissa.

Day 480

Katselin keittiön ikkunasta maailman menoa. Ei niin mikään vilkas päivä. Postinkantajakin oli myöhässä ja roskakuski meni jo.  Varis tepasteli nokka pystyssä leipä kainalossa ikkunan ohi. Hetken päästä tuli harakka, jolla perunan kuori nokassa. Pari muuta, mitä lie kottaraisia, tipsuttelivat niitä vastaan ja ohi. En ihan tallaista trafiikkia odottanut ja se herätti kummastusta, varsinkin kun suunta oli kohti ulko-ovea. Ei kai...! Se hiton roskapussi unohtui rappusille. Ärsyttävä sotku, ja lapsetkin koulussa, itse piti siivota..

Ja sitten ne myyrät. Takapihan takana on hyvä luomupuistoalue, jossa olisi tilaa niin myyrille kuin pupujusseille ja vaikka poneille, mutta kun en on valinnut just tän pihan asuinalueeksensa. Mitä ne tänne tulee! Mulla mitään ole. Kaiken näköistä töhnää olen reikiin tunkenut, mutta aina nousee uusi kasa yön aikana. Paras oli valkosipulin kynsi paloiteltuna, mutta sitten ne näköjään tykästyivät makuun. Bensa toimii muutaman päivän ajan, mut kohta ei uskalla enää röökiä tumpata saatika polttaa ulkotulia, tai ei ole enää pihaa mistä murehtia. Hiuksiakin -kampaajakaverin pikku vinkistä- olen ripotellut koloihin, mutta hiuksien tuntemattomat omistajat eivät olleet ilmeisesti käyttäneet tarpeeksi voimakkaita aineita; kaljaa olen joutunut juomaan, jotta sais kaljapulloja upotettua onkaloihin, jotta ne tuulessa viheltäisivät niiden korvat pellolle. Juu ei. Aku Ankassa 313 tupruttaa pakokaasua letkua pitkin ongaloihin ja myyrät juoksee köhien luolista ulos. Ei meidän myyrät, mitä lie crack-pentuja. Tulisivat ulos -tai ylös- päivällä ja kohtaisivat kuin mies.. myyrän, tana.

Mietin vuosi sitten, että jos joskus istun keittiön pöydän ääressä pitkän tovin ja katson kun mitään ei tapahdu, ja mielenkiintoisin heppu on tuo punarintainen tipu, niin sitten oon aika vanha. Ja nyt mä vielä kirjoitan niistä.. julkisesti! Tähän on tultu. Antakaa ny niitä töitä, jotta ees jotain vähän muuta juteltavaa.

 

Day 474

Viilenee. Ollaan saatu skrapata auton ikkunoita viime aamut. Tai ne autolliset saa. Pyörällä mitään huolta ole, ketjut hevillä jäädy. Polkija on sitten eri asia, ei ole tullut enää poljettua citiin aamukahville. Tai viileys mikään syy ole, se on se mukavuuden tunne, joka ratin taakse ajaa. Ei muuta kuin pipo päähän ja hanskat käteen ja menoks... Mut ei ihan heti, kohta.

Kova bändi. Jaksavat yllättää joka levyllä nää Nakkilan hemmot. http://penniless.biz/ . Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja odottaa joulukuun Porin keikkaa. Joku ehtinyt jo kommentoimaankin SK:ssa, http://www.satakunnankansa.fi/Arvostelut/1194842552349/artikkeli/penniless+rows+of+houses.html
Ei se heti avaudu, vaatii pyörittämistä, näinhän sen tulee ollakin. "A Walk Through The Crowds".

Poikkesin pääkaupungissamme toissapäivänä. Espalla kaffeella. Ei näkynyt tuttuja, eikä ollut aikaa tutustua. Työhaastattelu. Keskivertoista mukavampi päivä tuo Day 472. Antaa toivottua luottoa siihen, että sopivia töitä saattaa sittenkin tässä maassa vielä olla, ja että jonain päivänä kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

 

Satakunta taitaa kuitenkin olla menetetty mahdollisuus kirjoittaneelle; mitään töitä löydy. Vasta muutama vuosi sitten tein päätöksen, että vieraisiin en enää lähde. Pori on Pori ja se riittää. No ei se sitten näköjään riitäkään. Taas on ovet auki, niinku oikein kunnolla levällään, läpiveto. Annetaan mennä sitten ja katsotaan mihin päädytään, onhan näitä maita arvaamattomia.

 

Hitto, varpaat täällä kämpässä jäätyy. En pistä lämmitystä päälle, e. Se o vasta lokakuun toka ja tuloos piiitkä talvi. Takka hoitakoon asiansa näin aluksi.

Day 465

Tässä kun työelämän jäähyllä istuskelen ja mietin syntiä syviä, niin alunperin 2min jäähyksi tarkoitettu muuttui jatkokäsittelyssä 10min jäähyksi, ja kun viime viikon uutisia selaan, niin taisi tullakin oikein pelirangaistus:

Viime viikolla tuli taas lisää työttömiä Satakuntaan ja koko maahan. On Metsoa, STX:ää, Uponoria, Keskisuomalaista, Savon Sanomia, Alleria, Reka Kaapelia, Tiimaria ja Hacklinia (lomautukset)... ja listaa voisi vielä jatkaa. Nämä siis viikolla 38! Joukkomme lisääntyy ja meitä on nyt yli 43 000 enemmän kuin vuosi sitten (yhteensä tuollaiset 318 000), Porissa kasvua yli 1300...

.. ja kun otetaan huomioon, että samaan aikaan uusien työpaikkojen määrä on laskenut vuodessa 1500:lla ja kaiken kaikkiaan tarjolla on 2900 paikkaa vähemmän kuin vuosi sitten (avoinna noin 51 000), niin...

... vaikea yhtälö ratkaistavaksi...

... joka tarvitsee kompensoivia, eli tässä tapauksessa positiivisia, uutisia rinnalle...

... joten onneksi R-Kioski ilmoitti palkkaavansa muutama sata uutta työntekijää, ja että Uudessakaupungissa valmistetaan taas autoja- tai Mersuja- vuosiksi eteenpäin, ja että kaikki hoitoalalla työskentelevät voivat joka aamu todeta töitä riittävän, ja ettei Merkelin 42%:n kannatus ainakaan pitäisi heikentää euroaluetta vaan vakauttaa, ja että Palkansaajien tutkimuslaitos sanoo vimeisimmässä lausunnossaan "vielä vuosi kurjuutta, sitten helpottaa", ja ... ??

Niin, tallaista tämä on ollut viime vuodet ja saamme vielä odotella jonkin aikaa ennen kuin yhtälö kääntyy positiivikseksi. Sillävälin sinä joka jo lähdit töihin, ehkä pienessä maanataiaamun uitutuksessa perjantai mielessä, elämää on myös työajan ohessa. Ja sinä joka et tänään(kään) lähtenyt töihin, ehkä pienessä, elämää on myös työttömyyden ohessa. Niin tai näin, nauttikaamme elämästämme, se on omamme. :)

Day 458

Päivitetty

http://porilaine.satakunnankansa.fi/blogit/?openSpark=25188