Finally, vihdoin se helle +26.
Tyttären tarjoama kisastudiokattaus eilen illalla...
... Ja sitten vielä iltapala kahdelle
Friday, May 17, 2013
Thursday, May 16, 2013
Day. .... -15
Samalla kun vietän ensimmäistä kesäistä aamua omalla terassillani nauttien mansikka-smoothieta, mietin miten on mahdollista, että olen yhä vailla työtä. On siis varhainen kesä ja on vierähtänyt vuosi siitä, kun istuin samalla paikalla myhäillen tulevasta "vapaudesta", kesä ilman töitä, syksy ilman kiireitä. Tuolloin ei käynyt pienessä mielessä, että "vapaus" voisi jatkua myös seuraavaan kesään, ja sen yli.
Siirryn smoothiesta kahviin, ja samalla tarkistan miten burungin patani pärjää liedellä. Tai ei se ole "burungin" pata, mutta kuulosti hienolta. Eikä se itse asiassa ole edes kunnon pata, kun ei ole pataa, eikä se ole uunissa vaan liedellä. Enkä oikein edes tiedä miten kauan "se" voi olla tuossa liedellä kaikkine vihanneksineen lihoineen, mutta yrittänyttä ei laiteta. Mausteita tuli reippaasti, sillä haisee - eikun- tuoksuu tänne ulos asti.
No miksi sitten olen yhä tässä tilanteessa? On kovin helppoa syyttää maailman heikkoa taloudellista tilannetta tai Kreikkalaisia tai Urpilaista tai typeriä työnantajia, mutta mutta, tilanne ei taida olla aivan niin yksinkertainen. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Ei tule odottaman jotta asiat tuodaan kultalautasella etehen, vaan on itse toimittava ja ansaittava onnensa.
Enkö sitten itse olekaan toiminut ideologiani tavoin? Olenko antanut kaikkeni löytääkseni ja saadakseni uuden työpaikan? Valitettavasti vastaus löytyy melko nopeasti ja se on kielteinen. En, en ole toiminut siten, että edes ansaitsisin työpaikan. En useinkaan soittele työnantajille ennen kuin lähetän hakemukseni, enkä myöskään prosessin aikana. En ole edes yrittänyt luoda suhteita Satakuntalaisiin yrittäjiin ja päättäjiin. Ja missä on se into, jolla hyvät business ideat voivat syntyä ja mahdollinen yrityksen perustaminen tulisi edes kysymykseen?
..oioi tätä ilmaa. kyllä on ihminen tyytyväinen pieneen lämpöön ja aurinkoon tuon 8kk helvetin jälkeen. Lähdettävä kohta kohti kaupunkia, pyörällä tietty, ja nauttimaan kahvista, seurasta ja lehdistä ennen lätkätäytteistä iltaa..
Olen jo jonkin aikaa miettinyt tätä passiivisen olemukseni syytä työmarkkinoilla. Enkä tuohon osaa täydentävää vastausta ja syytä antaa. On selvää, että oletin, naivistikin, että CV puhuu puolestani. Eihän se mikään ihmeellinen ole, mutta sisältää sellaista kansainvälistä kokemusta ja muuta, jonka oletin purevan. No ei pure ei.
En myöskään ole ollut pakon edessä menemään töihin: taloudellinen tilanne heikkenee ja on kovilla, mutta emme ole vielä leipäjonossa. "Pakko" yleensä ajaa tekoihin, jäi ne työtehtävätkin usein viime hetkeen, jos ei ollut pakko tehdä juuri sitä tehtävää juuri nyt. Siirrettiin muiden tehtävien taakse.
Mitä sitten oikeasti haluan tehdä? En ilmeisesti ole sitäkään pystynyt itselleni määrittelemään, sillä haen paikkoja kuin paikkoja ilman intohimoa. Olisi kiva johtaa joo, ja vähän kansainvälisyyttäkin juu, ja mukavat työkaverit tietty..
Mutta en tällä hetkellä osaa sanoa Mikä-Mua-Vaivaa kun en käytä täyttä energiaani töiden etsimiseen. Odotan. Mutta mitä? Että puhelin soi ja tarjotaan unelma paikkaa, jota en siis tiedä olevan ?
Lähdempä tätä nyt sitten miettimään kauniiseen ulkoilmaa ja palaan asiaan kun olen löytänyt kultaisen keskitieni. Josta tulikin mieleen, että olen tämän "prosessin" aikana oppinut elämän arvostuksesta paljon. Näen asioita toisenlaisessa valossa, mikä tärkeää mikä vähemmän tärkeää. Laput ovat pudonneet silmieni edestä. Wau. Olen siis parempi ihminen. ?
Lopuksi nykytrendin mukaisesti: Onks pakko mennä töihin, jos ei haluu ?!
Siirryn smoothiesta kahviin, ja samalla tarkistan miten burungin patani pärjää liedellä. Tai ei se ole "burungin" pata, mutta kuulosti hienolta. Eikä se itse asiassa ole edes kunnon pata, kun ei ole pataa, eikä se ole uunissa vaan liedellä. Enkä oikein edes tiedä miten kauan "se" voi olla tuossa liedellä kaikkine vihanneksineen lihoineen, mutta yrittänyttä ei laiteta. Mausteita tuli reippaasti, sillä haisee - eikun- tuoksuu tänne ulos asti.
No miksi sitten olen yhä tässä tilanteessa? On kovin helppoa syyttää maailman heikkoa taloudellista tilannetta tai Kreikkalaisia tai Urpilaista tai typeriä työnantajia, mutta mutta, tilanne ei taida olla aivan niin yksinkertainen. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Ei tule odottaman jotta asiat tuodaan kultalautasella etehen, vaan on itse toimittava ja ansaittava onnensa.
Enkö sitten itse olekaan toiminut ideologiani tavoin? Olenko antanut kaikkeni löytääkseni ja saadakseni uuden työpaikan? Valitettavasti vastaus löytyy melko nopeasti ja se on kielteinen. En, en ole toiminut siten, että edes ansaitsisin työpaikan. En useinkaan soittele työnantajille ennen kuin lähetän hakemukseni, enkä myöskään prosessin aikana. En ole edes yrittänyt luoda suhteita Satakuntalaisiin yrittäjiin ja päättäjiin. Ja missä on se into, jolla hyvät business ideat voivat syntyä ja mahdollinen yrityksen perustaminen tulisi edes kysymykseen?
..oioi tätä ilmaa. kyllä on ihminen tyytyväinen pieneen lämpöön ja aurinkoon tuon 8kk helvetin jälkeen. Lähdettävä kohta kohti kaupunkia, pyörällä tietty, ja nauttimaan kahvista, seurasta ja lehdistä ennen lätkätäytteistä iltaa..
Olen jo jonkin aikaa miettinyt tätä passiivisen olemukseni syytä työmarkkinoilla. Enkä tuohon osaa täydentävää vastausta ja syytä antaa. On selvää, että oletin, naivistikin, että CV puhuu puolestani. Eihän se mikään ihmeellinen ole, mutta sisältää sellaista kansainvälistä kokemusta ja muuta, jonka oletin purevan. No ei pure ei.
En myöskään ole ollut pakon edessä menemään töihin: taloudellinen tilanne heikkenee ja on kovilla, mutta emme ole vielä leipäjonossa. "Pakko" yleensä ajaa tekoihin, jäi ne työtehtävätkin usein viime hetkeen, jos ei ollut pakko tehdä juuri sitä tehtävää juuri nyt. Siirrettiin muiden tehtävien taakse.
Mitä sitten oikeasti haluan tehdä? En ilmeisesti ole sitäkään pystynyt itselleni määrittelemään, sillä haen paikkoja kuin paikkoja ilman intohimoa. Olisi kiva johtaa joo, ja vähän kansainvälisyyttäkin juu, ja mukavat työkaverit tietty..
Mutta en tällä hetkellä osaa sanoa Mikä-Mua-Vaivaa kun en käytä täyttä energiaani töiden etsimiseen. Odotan. Mutta mitä? Että puhelin soi ja tarjotaan unelma paikkaa, jota en siis tiedä olevan ?
Lähdempä tätä nyt sitten miettimään kauniiseen ulkoilmaa ja palaan asiaan kun olen löytänyt kultaisen keskitieni. Josta tulikin mieleen, että olen tämän "prosessin" aikana oppinut elämän arvostuksesta paljon. Näen asioita toisenlaisessa valossa, mikä tärkeää mikä vähemmän tärkeää. Laput ovat pudonneet silmieni edestä. Wau. Olen siis parempi ihminen. ?
Lopuksi nykytrendin mukaisesti: Onks pakko mennä töihin, jos ei haluu ?!
Sunday, May 12, 2013
Day -Savinainen
Tänään tuli korkattua grillauskausi. Makkarat ja paistetut perunat eivät voisi juuri paremmalta maistua. Kuvaa niistä ei ole kun hävisivät sen verran liukkaasti parempiin suihin.
Onse vaan komiaa kun kesä koittaa; kummasti +15 astetta tuntuu niin lämpimältä pitkän tauon jälkeen. Tosin tuo luku ei enää riitä kolmen viikon päästä..
.
.
.
.
Ai niin, tää kuva piti näyttää: saman kävelylenkin varrelta, eri vuoden aikana, otettu maisema. (en muista milloin julkaisin ne edelliset kuvat)
Onse vaan komiaa kun kesä koittaa; kummasti +15 astetta tuntuu niin lämpimältä pitkän tauon jälkeen. Tosin tuo luku ei enää riitä kolmen viikon päästä..
.
.
.
.
Ai niin, tää kuva piti näyttää: saman kävelylenkin varrelta, eri vuoden aikana, otettu maisema. (en muista milloin julkaisin ne edelliset kuvat)
Saturday, May 11, 2013
Day. ..... -20
Kaikesta karsitaan. Porissa VR alkaa olla huonossa hapessa:
Viikko on sisältänyt golffia, turkua, vitutusta, nautintoa, välinpitämättömyyttä, laiskuutta, iloa, ja kaikkea muuta normaalia tunne skaalaa.
Tilastot näyttävät, että blogia luetaan n. 50 selailun päivätahtia ja maista innokkaimmat ovat suomi, yhdysvallat ja venäjä. Mielenkiintoista sinänsä etten tunne juuri ketään noista kahdesta viimeksi mainituista, siis sellaisia ystäviä jotka asuvat kyseisissä maissa. Väitänkin että hakukoneet ovat syynä "suureen" kysyntään.
Anyway, blogi jatkuu nyt suamen kielellä. Ja tähän on ilmeinen syy: äidinkieleni on tasoa voisi-se-nyt-parempaakin-olla, joten sitä tulee petrata vaihteeksi. Kukaan mua nyt enää töihin ota, varsinkaan ulkomaan kieliset työnantajat... Vitsi vitsi.
Saattaa tosin olla että blogi jatkuu vain viikottain, tai silloin tällöin tai niinku never. Katsotaan nyt.
Viikko on sisältänyt golffia, turkua, vitutusta, nautintoa, välinpitämättömyyttä, laiskuutta, iloa, ja kaikkea muuta normaalia tunne skaalaa.
Tilastot näyttävät, että blogia luetaan n. 50 selailun päivätahtia ja maista innokkaimmat ovat suomi, yhdysvallat ja venäjä. Mielenkiintoista sinänsä etten tunne juuri ketään noista kahdesta viimeksi mainituista, siis sellaisia ystäviä jotka asuvat kyseisissä maissa. Väitänkin että hakukoneet ovat syynä "suureen" kysyntään.
Anyway, blogi jatkuu nyt suamen kielellä. Ja tähän on ilmeinen syy: äidinkieleni on tasoa voisi-se-nyt-parempaakin-olla, joten sitä tulee petrata vaihteeksi. Kukaan mua nyt enää töihin ota, varsinkaan ulkomaan kieliset työnantajat... Vitsi vitsi.
Saattaa tosin olla että blogi jatkuu vain viikottain, tai silloin tällöin tai niinku never. Katsotaan nyt.
Monday, May 6, 2013
Day -28,27,26,25
huoltokatkos tommi armisen aivoissa stop vian kestosta ei tietoa stop takeita kuntoon saamisesta ei myöskään ole stop pahoittelemme syvästi stop matkalla golffaamaan stop siinä ei tarvita aivoja stop
Service break caused by tommi arminen's malfunctioning brain stop duration not known stop could be terminal stop our deepest apologizes stop on my way to golf course stop no need for brains stop
Service break caused by tommi arminen's malfunctioning brain stop duration not known stop could be terminal stop our deepest apologizes stop on my way to golf course stop no need for brains stop
Thursday, May 2, 2013
Day -29
a short reminder why global economy is suffering and why me and so many others are unemployed today: the bankers of Wall Street.
Banks in State gave mortgages basically to anyone who bear to ask. No matter if you were unemployed or claimed to have a huge salary without a proof. The lower level employees knew that it's a huge risk and against the banks principals and rules to give such mortgages, but higher managers didn't care, because Wall Street bankers were buying those mortgages from banks and selling those further. They did not care if the mortgage could ever be paid back; bankers were getting profit anyway by reselling.
In some banks more than 70% of mortgages where given against the rules. There were inspectors who made risk assessments and reported the findings, but no action were made. Instead, banks adopted they rules to meet findings.
Nice.
Eventually the bubble blew up, the pay back time. The day when poor loan takers needed to pay back the mortgage. And they couldn't. Billions of dollars were
disappeared "over night" in the financial market, many lost their homes. Banks were suffering, some big ones collapsed, and financial crisis started.
That was year 2008. And it wasn't only State which was suffering, it was Europe too. Remember Ireland, where it started? Same story, and big banks are to blame. And actually the blame is for higher managers, those who sit on top and made decisions. Not the ones who sold mortgages, they only followed the managers orders.
But how many of those Wall Street big bankers (those who earn tens and hundreds of millions a year) are convicted for fraud or any other criminal activity? None. And it pretty clearly can be shown as fraud by the eyes of common sense, but.. It has been tried for sure, but after 4 years no prosecutor have succeeded. At the same time thousands of lower level employees have been convicted.
Nice.
Banks in State gave mortgages basically to anyone who bear to ask. No matter if you were unemployed or claimed to have a huge salary without a proof. The lower level employees knew that it's a huge risk and against the banks principals and rules to give such mortgages, but higher managers didn't care, because Wall Street bankers were buying those mortgages from banks and selling those further. They did not care if the mortgage could ever be paid back; bankers were getting profit anyway by reselling.
In some banks more than 70% of mortgages where given against the rules. There were inspectors who made risk assessments and reported the findings, but no action were made. Instead, banks adopted they rules to meet findings.
Nice.
Eventually the bubble blew up, the pay back time. The day when poor loan takers needed to pay back the mortgage. And they couldn't. Billions of dollars were
disappeared "over night" in the financial market, many lost their homes. Banks were suffering, some big ones collapsed, and financial crisis started.
That was year 2008. And it wasn't only State which was suffering, it was Europe too. Remember Ireland, where it started? Same story, and big banks are to blame. And actually the blame is for higher managers, those who sit on top and made decisions. Not the ones who sold mortgages, they only followed the managers orders.
But how many of those Wall Street big bankers (those who earn tens and hundreds of millions a year) are convicted for fraud or any other criminal activity? None. And it pretty clearly can be shown as fraud by the eyes of common sense, but.. It has been tried for sure, but after 4 years no prosecutor have succeeded. At the same time thousands of lower level employees have been convicted.
Nice.
Wednesday, May 1, 2013
Subscribe to:
Posts (Atom)