Maanantai, nää maanantait.
On ymmärrettävää, että työläisillä nämä maanantaiaamut ovat muita päiviä.. sanotaan "haastavampia". Mutta miksi työtönkin kokee saman tuskan? Miksi maananai on pahempi kuin esimerkiksi keskiviikko tai tiistai? Perjantaita en tuohon listaan lisää, sillä perjantain hyväksynnälle löytyy ilmeinen syy.
Tuottaa se maanantai työttömällekin tunteita. Henkistä laatua olevaa pohdintaa. Niin, että miksen minä saa mennä töihin niinkuin muutkin? Hä?
Tunne tosin häviää hyvinkin ripeästi mitä pidemmälle viikko vierähtää. Yleensä tiistaina henkinen "ahdistus" on jo lieventynyt ja keskiviikkona siitä ei ole tietoakaan.
Ja nyt kun kirjoitan sohvalla, musa taustalla, terassin ovi auki, ja lämpöä pukkaa sisälle, niin maanantaifiiliksestä ei ole enää tietoakaan. Kello on 11:42.
Eli ulos kaupungille ja nauttimaan loistavasta loppukesästä. Hei hei.
Monday, August 26, 2013
Thursday, August 22, 2013
Day 434
Vuosi sitten tähän aikaan pyöräilin innokkaasti kohti kaupungin sydäntä ja ulkokahviloita. Hieman syksymmällä pyöräilin innokkaasti kohti sisäkahviloita. Pyöräilen yhä, mutta kohde ei enää ole kahvilat, ne on niin nähty! Tämän kokoisessa kaupungissa kahviloiden määrä on rajallinen, varsinkin sellaisten jotka ovat makuuni. Tämän kokoisessa kaupungissa ihmiset tulevat ulkonäöllisesti kovin tutuiksi melko nopeasti. Ne samat papat, spurgut ja työttömät (?) - tai kenties pidennetyllä kahvitunnilla olevat.
Olisinko jossain suuremmassa kaupungissa yhä pyöräilemässä innokkaasti kohti uusia kahviloita? Kuten siinä suuressa kaupungissa, jossa jo vuosia asuin, Lontoossa. Siellähän kahviloista on enemmän tarjontaa, luonnollisesti, joten uusia kohteita löytyisi varmasti jo näin toista vuotta "vapaalla" olevallekin. Mutta tohdin epäillä josko kahvilat sielläkään jaksaisivat enää kiinnostaa. Se ehkä kuitenkaan ole kiinni kahviloiden määrästä tai ympäristön laajuudesta, se innokkuus meinaan.
Lontooseen voisin kyllä lähteä.. vaikka heti. Mutta en lähde. Ainakaan heti.
Anoin rahaa työttömyyskassasta ja rahaa tuli jo 3 viikon jälkeen anomisesta (tai hakemisesta paremminkin). Tosin epämääräinen summa. Mun 15 päivää on heidän 8. Vähän niinkuin naisen euro on 80 centtiä, mutta näillä suhde on vielä rankempi. Kaikki metkut ja kiemurat eivät ole itselleni vielä selviä, näemmä.
Tytär tuli koulusta, joten pizzan tekoon.. tai tuskin saan osallistua, kun tekee jo parempaa huttua kuin minä.. Cool! Taas yksi asia vähemmän tekemistä. Ja poika hoitaa pihahommat. Ja siivoavat puoliksi kämpän. Jää mulle sentään pesukoneen käynnistys. Joten ei tässä aivan turhan panttina olla... olisi edes joku paska auto, jota joutuisi korjaamaan kädet rasvassa. Onneksi ruohonleikkuri hajosi eilen. Papu tulpassa. Tulppa muutenkin kärsineen näköinen. Ei iso homma, myönnän. Ei siitä palkkaa kehtaa pyytää. Ja mopon ketjut katkesi, ja vaihdoin uudet. Ei senkään korjaaminen mieltä ylentänyt, onhan niitä jo junnuna tehty.
Potkittiin poikien kanssa palloa pari viikkoa sitten Loimaalla. Oikein turnaus. Punaiset nappulakengätkin jouduin ostaa, kun edellisestä potkusta oli kulunut jo reippaasti yli kymmenen -tai kakskyt- vuotta. Huippu kivaa oli. Oikeita futaajia nää muut, tai ex paremminkin. Pää tuli kipeeksi... seuraavana päivänä. Olin varautunut, että jalat olisi kipeinä, mutta että pää.
Olisinko jossain suuremmassa kaupungissa yhä pyöräilemässä innokkaasti kohti uusia kahviloita? Kuten siinä suuressa kaupungissa, jossa jo vuosia asuin, Lontoossa. Siellähän kahviloista on enemmän tarjontaa, luonnollisesti, joten uusia kohteita löytyisi varmasti jo näin toista vuotta "vapaalla" olevallekin. Mutta tohdin epäillä josko kahvilat sielläkään jaksaisivat enää kiinnostaa. Se ehkä kuitenkaan ole kiinni kahviloiden määrästä tai ympäristön laajuudesta, se innokkuus meinaan.
Lontooseen voisin kyllä lähteä.. vaikka heti. Mutta en lähde. Ainakaan heti.
Anoin rahaa työttömyyskassasta ja rahaa tuli jo 3 viikon jälkeen anomisesta (tai hakemisesta paremminkin). Tosin epämääräinen summa. Mun 15 päivää on heidän 8. Vähän niinkuin naisen euro on 80 centtiä, mutta näillä suhde on vielä rankempi. Kaikki metkut ja kiemurat eivät ole itselleni vielä selviä, näemmä.
Tytär tuli koulusta, joten pizzan tekoon.. tai tuskin saan osallistua, kun tekee jo parempaa huttua kuin minä.. Cool! Taas yksi asia vähemmän tekemistä. Ja poika hoitaa pihahommat. Ja siivoavat puoliksi kämpän. Jää mulle sentään pesukoneen käynnistys. Joten ei tässä aivan turhan panttina olla... olisi edes joku paska auto, jota joutuisi korjaamaan kädet rasvassa. Onneksi ruohonleikkuri hajosi eilen. Papu tulpassa. Tulppa muutenkin kärsineen näköinen. Ei iso homma, myönnän. Ei siitä palkkaa kehtaa pyytää. Ja mopon ketjut katkesi, ja vaihdoin uudet. Ei senkään korjaaminen mieltä ylentänyt, onhan niitä jo junnuna tehty.
Potkittiin poikien kanssa palloa pari viikkoa sitten Loimaalla. Oikein turnaus. Punaiset nappulakengätkin jouduin ostaa, kun edellisestä potkusta oli kulunut jo reippaasti yli kymmenen -tai kakskyt- vuotta. Huippu kivaa oli. Oikeita futaajia nää muut, tai ex paremminkin. Pää tuli kipeeksi... seuraavana päivänä. Olin varautunut, että jalat olisi kipeinä, mutta että pää.
Sunday, August 18, 2013
Day 430
Nyt kun on kulunut reippaasti yli vuosi blogin aloittamisesta, tuntuu siltä, että mennään toista kierrosta samojen juttujen suhteen. Blogissahan olen kertonut lähinnä mitä teen mitä ajattelen.
Joten tuntuu nuivalta jatkaa taas samojen teemojen parissa... Valioliiga alkoi taas juu ja Venetsialaiset on kohta juu ja lätkä alkaa kuukauden päästä juu ja taloa ei ole ostettu ei ja ei mitään töitä ei ja ....
Tiedettehän, ei oikeen irtoa enää.
Odotamme taasen, jotta tuokohan syksy muutosta näiden isojen asioiden ympärille. Mikäs tässä silti ollessa, asiat noin yleisesti kun ovat hiton hyvässä jamassa. Raamit hyvään elämiseen kunnossa. Sanoisin, että erittäin hyvässä moodissa ollaan, jos vain kaksi asiaa muuttuisi: no ne työt, kun niitä nyt joka tapauksessa joutuu vielä tekee ennen eläkeikää, ja vielä sellaista työtä joka innostaa. Toiseksi muutokset asumisjärjestelyihin. Ollaan maltillisesti, 5 vuotta, odotettu jotta päästään yhteiseen kämppään rakkaan kanssa, ja nyt olisi se aika. Vaihtelevuutta tämä nykyinen järjestely "kaupunki asunnon" ja "bönde asunnon" välillä tuo mukavasti, mutta aikansa kutakin :).
Joten olisiko tämä THE syksy.
Kuulkaas, tämä saattaa olla viimeisempiä kirjoituksia tähän blogiin. Tulen toki kirjoittamaan loppusanat, kun sen aika on. Ja pidänhän teidät toki ajantasalla töiden suhteen. Mutta yleinen hömpötys on ohi.
Next update expected in the middle of September.
Nauttikaa elämästä!
Joten tuntuu nuivalta jatkaa taas samojen teemojen parissa... Valioliiga alkoi taas juu ja Venetsialaiset on kohta juu ja lätkä alkaa kuukauden päästä juu ja taloa ei ole ostettu ei ja ei mitään töitä ei ja ....
Tiedettehän, ei oikeen irtoa enää.
Odotamme taasen, jotta tuokohan syksy muutosta näiden isojen asioiden ympärille. Mikäs tässä silti ollessa, asiat noin yleisesti kun ovat hiton hyvässä jamassa. Raamit hyvään elämiseen kunnossa. Sanoisin, että erittäin hyvässä moodissa ollaan, jos vain kaksi asiaa muuttuisi: no ne työt, kun niitä nyt joka tapauksessa joutuu vielä tekee ennen eläkeikää, ja vielä sellaista työtä joka innostaa. Toiseksi muutokset asumisjärjestelyihin. Ollaan maltillisesti, 5 vuotta, odotettu jotta päästään yhteiseen kämppään rakkaan kanssa, ja nyt olisi se aika. Vaihtelevuutta tämä nykyinen järjestely "kaupunki asunnon" ja "bönde asunnon" välillä tuo mukavasti, mutta aikansa kutakin :).
Joten olisiko tämä THE syksy.
Kuulkaas, tämä saattaa olla viimeisempiä kirjoituksia tähän blogiin. Tulen toki kirjoittamaan loppusanat, kun sen aika on. Ja pidänhän teidät toki ajantasalla töiden suhteen. Mutta yleinen hömpötys on ohi.
Next update expected in the middle of September.
Nauttikaa elämästä!
Saturday, August 3, 2013
Subscribe to:
Posts (Atom)