Day 504

uh, joko 500 päivää meni rikki. Ei huano. Alussa näitä oli hauska laskea. Enää ei niinkään, eikä sillä väliä onko 500 tai 600 lasissa. Samalla lailla kuin silloin kun täytti yli 25v; Ihan sama oliko 28v tai 42v. ... tai ei nyt ihan...

Ikään liittyy myös kriisejä. Tiedettähän nämä kolmenkympin, neljänkympin viidenkympin jne. kriisit. Sanovat, että silloin miettii mitä on jo saavuttanut, elämältä saanut, ja mitä haluaisi vielä saavutettavan, kurssin suunta. Ikä, jolloin etsii itseään, taas. Mulla mitään kriisejä ollut, hienosti kaikki meni... tai mitä nyt.. taisin olla 40v kun muutin takas suomeen... ja tuli avioero.. työmatka piteni 3 tuntiin.. päivittäin..ja muutenkin taisi mennä ... ihan k...

 

Sitten puhutaan, että olisi kiva olla vielä nuori. Kakskyppinen. Maailma ja mieli avoimena. Ei perhana. Ei sitä. Se vuosikymmen on niin nähty. Ei muuta kuin etiäpäin kohti uusia tuulia. Kaappikelloa odottamaan :)

 

Ei, ei mulla ole synttäreitä, en siksi näitä numeroita pyörittele, eikä kriisiä. Kunhan tuli mieleen näin jouten ollessa, että onhan noita vuosia. Ja tämä vuosi on hyvä, just nyt.

 

Viime vuonna tähän aikaa oli kuvankaltaista.

 

 

Day 495

Kova poika urheilemaan.
Aina kun on kyseessä peli, jossa mukana liikkuva elementti, jota lyödä, niin tällä käsi pystyssä menossa mukaan. Tiedä kenen maidosta sekin vietti on syntynyt. Mutta mukaan pitää päästä, vaikka paikat sanoo ettet-enää-kaikkeen-kykene. Tarvii muka tehdä jotain oheisjuttuja, jotta kroppa kestää, eikä vaan sohita sillä mailalla. No niinpä.

Siksi oonkin pakottanut itseni ensin kävelemään, sitten pyöräilemään ja viho viimeisempänä  juoksemaan. Suksiin en silti vielä ole koskenut traumasoituvien ala-aste kokeilujen jälkeen, jolloin vedettiin hiki pipossa Tattaran tasaisia peltoja edes takaisin, oli sitten lunta tai ei.

Kaverit ympärillä heittävät maratoneja ja suunnittelvat triathloneita, samalla kun veivasin toissa päivänä oman maratonini eli ekaa kertaa 10km juoksua putkeen, hengissä. Saavutus. Sanovat, että kun vaan juoksee usein, vaikka ei niin hommasta pitäisikään, niin siitä tulee tapa, jota haluaa pitää yllä, eikä malta enää olla lähtemättä lenkille. Just joo.

Onneksi on näitä gadgettejä - vimpaimia- joiden avulla kaikki, siis kaikki, on niin paljon hauskempaa. Niinku just tämä juoksu. Kuka sitä enää juoksee ilman syke(rö)vöitä tai laitetetta, jonka avulla mitataan matka, aika, nopeus, kalorit, rytmit,  maksimit ja minimit yms. ja lyödään faktat pöytään. Ehei, sen takiahan tässä liikutaan. Muttei nyt, sataa. Vimpain kastuu...

Day 488

Keittelin kahvit. Oikeesti teki mieli teetä. Se harvemmin nautittu aine. Pistin kahvikupin syrjään ja kokeilin ihan vaan perusteetä, earl grey. Ei pashempaa.

En kyllä ymmärrä miksi britit pistää joukkoon maitoa. En kyllä aina ymmärrä niitä muutenkaan; varsinkaan jos ne tulee pohjoisesta. Meni pari vuotta ennenkuin ymmärsin mistä me puhuttiin kaikki ne tupakkatauot. Nyökkäilin vaan innokkaasti mukana ja tokaisin aina välillä "sure, mate" tai "bollocks" tai "never" osoittaakseni mielenkiintoni ja ymmärtäväisyyteni.

Kesti myös hetken omaksua se perjantai-iltapäivän tapa, jolloin lähdettiin työporukalla pubiin lounaalle ja sai (lue:tuli) juoda pari pinttiä bitteriä. Loppuiltapäivä toimistolla olikin sitten..hilpeästi vähemmän tuottava. Hyvin olen omaksunut tuon tavan, ei häiritse yhtään. No, eipä ole sitä toimistoakaan enää mihin palata.

Mieli tekee aina jotain. Kun tee on nautittu, tekee mieli tupakkaa. Mutta kun en polta enää, e. Korvikkeeksi tuli laku ja sipsit. Vartalo tykkäs, sen oli pakko levitä, jotta tykkääminen näkyis. Brandy oli vähemmän lihottavaa. Mut sitä saisi sitten juoda twentyfourseven, jottei maksa luule, että kurkku on poikki. Juokseminen olis poikaa, sen jälkeen ei tee mieli mitään, kun tarpeeksi kovaa vetää. Mutta damn boring. Tulis olla pallo -tai muu vastaava porkkana- nokan edessä, jotta jalat suostuisivat liikkumaan rivakkaammin.

Hyvä silti, että tekee mieli jotain. Vastakohtainen tilanne ei ole toivottu. Työttömänä sitä saattaa veltostua, mieleltään. Parempi tehdä mieli, edes pieniä asioita. Niinku nytkin, mieli tekee -just nyt tässä näin- pelata erä vanhanaikaista pasianssia uudenaikaisin metodein. Ni!

Kuva ei -taaskaan- mitenkään liity juttuun, mutta oli nin pirun komee maisema kun heitettiin kierros frisbeegolffia kirvatsissa.

Day 480

Katselin keittiön ikkunasta maailman menoa. Ei niin mikään vilkas päivä. Postinkantajakin oli myöhässä ja roskakuski meni jo.  Varis tepasteli nokka pystyssä leipä kainalossa ikkunan ohi. Hetken päästä tuli harakka, jolla perunan kuori nokassa. Pari muuta, mitä lie kottaraisia, tipsuttelivat niitä vastaan ja ohi. En ihan tallaista trafiikkia odottanut ja se herätti kummastusta, varsinkin kun suunta oli kohti ulko-ovea. Ei kai...! Se hiton roskapussi unohtui rappusille. Ärsyttävä sotku, ja lapsetkin koulussa, itse piti siivota..

Ja sitten ne myyrät. Takapihan takana on hyvä luomupuistoalue, jossa olisi tilaa niin myyrille kuin pupujusseille ja vaikka poneille, mutta kun en on valinnut just tän pihan asuinalueeksensa. Mitä ne tänne tulee! Mulla mitään ole. Kaiken näköistä töhnää olen reikiin tunkenut, mutta aina nousee uusi kasa yön aikana. Paras oli valkosipulin kynsi paloiteltuna, mutta sitten ne näköjään tykästyivät makuun. Bensa toimii muutaman päivän ajan, mut kohta ei uskalla enää röökiä tumpata saatika polttaa ulkotulia, tai ei ole enää pihaa mistä murehtia. Hiuksiakin -kampaajakaverin pikku vinkistä- olen ripotellut koloihin, mutta hiuksien tuntemattomat omistajat eivät olleet ilmeisesti käyttäneet tarpeeksi voimakkaita aineita; kaljaa olen joutunut juomaan, jotta sais kaljapulloja upotettua onkaloihin, jotta ne tuulessa viheltäisivät niiden korvat pellolle. Juu ei. Aku Ankassa 313 tupruttaa pakokaasua letkua pitkin ongaloihin ja myyrät juoksee köhien luolista ulos. Ei meidän myyrät, mitä lie crack-pentuja. Tulisivat ulos -tai ylös- päivällä ja kohtaisivat kuin mies.. myyrän, tana.

Mietin vuosi sitten, että jos joskus istun keittiön pöydän ääressä pitkän tovin ja katson kun mitään ei tapahdu, ja mielenkiintoisin heppu on tuo punarintainen tipu, niin sitten oon aika vanha. Ja nyt mä vielä kirjoitan niistä.. julkisesti! Tähän on tultu. Antakaa ny niitä töitä, jotta ees jotain vähän muuta juteltavaa.

 

Day 474

Viilenee. Ollaan saatu skrapata auton ikkunoita viime aamut. Tai ne autolliset saa. Pyörällä mitään huolta ole, ketjut hevillä jäädy. Polkija on sitten eri asia, ei ole tullut enää poljettua citiin aamukahville. Tai viileys mikään syy ole, se on se mukavuuden tunne, joka ratin taakse ajaa. Ei muuta kuin pipo päähän ja hanskat käteen ja menoks... Mut ei ihan heti, kohta.

Kova bändi. Jaksavat yllättää joka levyllä nää Nakkilan hemmot. http://penniless.biz/ . Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja odottaa joulukuun Porin keikkaa. Joku ehtinyt jo kommentoimaankin SK:ssa, http://www.satakunnankansa.fi/Arvostelut/1194842552349/artikkeli/penniless+rows+of+houses.html
Ei se heti avaudu, vaatii pyörittämistä, näinhän sen tulee ollakin. "A Walk Through The Crowds".

Poikkesin pääkaupungissamme toissapäivänä. Espalla kaffeella. Ei näkynyt tuttuja, eikä ollut aikaa tutustua. Työhaastattelu. Keskivertoista mukavampi päivä tuo Day 472. Antaa toivottua luottoa siihen, että sopivia töitä saattaa sittenkin tässä maassa vielä olla, ja että jonain päivänä kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

 

Satakunta taitaa kuitenkin olla menetetty mahdollisuus kirjoittaneelle; mitään töitä löydy. Vasta muutama vuosi sitten tein päätöksen, että vieraisiin en enää lähde. Pori on Pori ja se riittää. No ei se sitten näköjään riitäkään. Taas on ovet auki, niinku oikein kunnolla levällään, läpiveto. Annetaan mennä sitten ja katsotaan mihin päädytään, onhan näitä maita arvaamattomia.

 

Hitto, varpaat täällä kämpässä jäätyy. En pistä lämmitystä päälle, e. Se o vasta lokakuun toka ja tuloos piiitkä talvi. Takka hoitakoon asiansa näin aluksi.

Day 465

Tässä kun työelämän jäähyllä istuskelen ja mietin syntiä syviä, niin alunperin 2min jäähyksi tarkoitettu muuttui jatkokäsittelyssä 10min jäähyksi, ja kun viime viikon uutisia selaan, niin taisi tullakin oikein pelirangaistus:

Viime viikolla tuli taas lisää työttömiä Satakuntaan ja koko maahan. On Metsoa, STX:ää, Uponoria, Keskisuomalaista, Savon Sanomia, Alleria, Reka Kaapelia, Tiimaria ja Hacklinia (lomautukset)... ja listaa voisi vielä jatkaa. Nämä siis viikolla 38! Joukkomme lisääntyy ja meitä on nyt yli 43 000 enemmän kuin vuosi sitten (yhteensä tuollaiset 318 000), Porissa kasvua yli 1300...

.. ja kun otetaan huomioon, että samaan aikaan uusien työpaikkojen määrä on laskenut vuodessa 1500:lla ja kaiken kaikkiaan tarjolla on 2900 paikkaa vähemmän kuin vuosi sitten (avoinna noin 51 000), niin...

... vaikea yhtälö ratkaistavaksi...

... joka tarvitsee kompensoivia, eli tässä tapauksessa positiivisia, uutisia rinnalle...

... joten onneksi R-Kioski ilmoitti palkkaavansa muutama sata uutta työntekijää, ja että Uudessakaupungissa valmistetaan taas autoja- tai Mersuja- vuosiksi eteenpäin, ja että kaikki hoitoalalla työskentelevät voivat joka aamu todeta töitä riittävän, ja ettei Merkelin 42%:n kannatus ainakaan pitäisi heikentää euroaluetta vaan vakauttaa, ja että Palkansaajien tutkimuslaitos sanoo vimeisimmässä lausunnossaan "vielä vuosi kurjuutta, sitten helpottaa", ja ... ??

Niin, tallaista tämä on ollut viime vuodet ja saamme vielä odotella jonkin aikaa ennen kuin yhtälö kääntyy positiivikseksi. Sillävälin sinä joka jo lähdit töihin, ehkä pienessä maanataiaamun uitutuksessa perjantai mielessä, elämää on myös työajan ohessa. Ja sinä joka et tänään(kään) lähtenyt töihin, ehkä pienessä, elämää on myös työttömyyden ohessa. Niin tai näin, nauttikaamme elämästämme, se on omamme. :)

Day 458

Päivitetty

http://porilaine.satakunnankansa.fi/blogit/?openSpark=25188

Day 457

Moro.

Blogi siirtyi tänne, ainakin osittain. Tähän sivustoon tulee jatkossa "extended" materiaali :)

http://porilaine.satakunnankansa.fi/blogit/?openSpark=25147

Day 437

Maanantai, nää maanantait.

On ymmärrettävää, että työläisillä nämä maanantaiaamut ovat muita päiviä.. sanotaan "haastavampia". Mutta miksi työtönkin kokee saman tuskan? Miksi maananai on pahempi kuin esimerkiksi keskiviikko tai tiistai? Perjantaita en tuohon listaan lisää, sillä perjantain hyväksynnälle löytyy ilmeinen syy.

Tuottaa se maanantai työttömällekin tunteita. Henkistä laatua olevaa pohdintaa. Niin, että miksen minä saa mennä töihin niinkuin muutkin? Hä?

Tunne tosin häviää hyvinkin ripeästi mitä pidemmälle viikko vierähtää. Yleensä tiistaina henkinen "ahdistus" on jo lieventynyt ja keskiviikkona siitä ei ole tietoakaan.

Ja nyt kun kirjoitan sohvalla, musa taustalla, terassin ovi auki, ja lämpöä pukkaa sisälle, niin maanantaifiiliksestä ei ole enää tietoakaan. Kello on 11:42.

Eli ulos kaupungille ja nauttimaan loistavasta loppukesästä. Hei hei.

Day 434

Vuosi sitten tähän aikaan pyöräilin innokkaasti kohti kaupungin sydäntä ja ulkokahviloita. Hieman syksymmällä pyöräilin innokkaasti kohti sisäkahviloita. Pyöräilen yhä, mutta kohde ei enää ole kahvilat, ne on niin nähty! Tämän kokoisessa kaupungissa kahviloiden määrä on rajallinen, varsinkin sellaisten jotka ovat makuuni. Tämän kokoisessa kaupungissa ihmiset tulevat ulkonäöllisesti kovin tutuiksi melko nopeasti. Ne samat papat, spurgut ja työttömät (?) - tai kenties pidennetyllä kahvitunnilla olevat.

Olisinko jossain suuremmassa kaupungissa yhä pyöräilemässä innokkaasti kohti uusia kahviloita? Kuten siinä suuressa kaupungissa, jossa jo vuosia asuin, Lontoossa. Siellähän kahviloista on enemmän tarjontaa, luonnollisesti, joten uusia kohteita löytyisi varmasti jo näin toista vuotta "vapaalla" olevallekin. Mutta tohdin epäillä josko kahvilat sielläkään jaksaisivat enää kiinnostaa. Se ehkä kuitenkaan ole kiinni kahviloiden määrästä tai ympäristön laajuudesta, se innokkuus meinaan. 

Lontooseen voisin kyllä lähteä.. vaikka heti. Mutta en lähde. Ainakaan heti.

Anoin rahaa työttömyyskassasta ja rahaa tuli jo 3 viikon jälkeen anomisesta (tai hakemisesta paremminkin). Tosin epämääräinen summa. Mun 15 päivää on heidän 8. Vähän niinkuin naisen euro on 80 centtiä, mutta näillä suhde on vielä rankempi. Kaikki metkut ja kiemurat eivät ole itselleni vielä selviä, näemmä.

Tytär tuli koulusta, joten pizzan tekoon.. tai tuskin saan osallistua, kun tekee jo parempaa huttua kuin minä.. Cool! Taas yksi asia vähemmän tekemistä. Ja poika hoitaa pihahommat. Ja siivoavat puoliksi kämpän. Jää mulle sentään pesukoneen käynnistys. Joten ei tässä aivan turhan panttina olla... olisi edes joku paska auto, jota joutuisi korjaamaan kädet rasvassa. Onneksi ruohonleikkuri hajosi eilen. Papu tulpassa. Tulppa muutenkin kärsineen näköinen. Ei iso homma, myönnän. Ei siitä palkkaa kehtaa pyytää. Ja mopon ketjut katkesi, ja vaihdoin uudet. Ei senkään korjaaminen mieltä ylentänyt, onhan niitä jo junnuna tehty.

Potkittiin poikien kanssa palloa pari viikkoa sitten Loimaalla. Oikein turnaus. Punaiset nappulakengätkin jouduin ostaa, kun edellisestä potkusta oli kulunut jo reippaasti yli kymmenen -tai kakskyt- vuotta. Huippu kivaa oli. Oikeita futaajia nää muut, tai ex paremminkin. Pää tuli kipeeksi... seuraavana päivänä. Olin varautunut, että jalat olisi kipeinä, mutta että pää.

Day 430

Nyt kun on kulunut reippaasti yli vuosi blogin aloittamisesta, tuntuu siltä, että mennään toista kierrosta samojen juttujen suhteen. Blogissahan olen kertonut lähinnä mitä teen mitä ajattelen.

Joten tuntuu nuivalta jatkaa taas samojen teemojen parissa... Valioliiga alkoi taas juu ja Venetsialaiset on kohta juu ja lätkä alkaa kuukauden päästä juu ja taloa ei ole ostettu ei ja ei mitään töitä ei ja ....

Tiedettehän, ei oikeen irtoa enää.

Odotamme taasen, jotta tuokohan syksy muutosta näiden isojen asioiden ympärille. Mikäs tässä silti ollessa, asiat noin yleisesti kun ovat hiton hyvässä jamassa. Raamit hyvään elämiseen kunnossa. Sanoisin, että erittäin hyvässä moodissa ollaan, jos vain kaksi asiaa muuttuisi: no ne työt, kun niitä nyt joka tapauksessa joutuu vielä tekee ennen eläkeikää, ja vielä sellaista työtä joka innostaa. Toiseksi muutokset asumisjärjestelyihin. Ollaan maltillisesti, 5 vuotta, odotettu jotta päästään yhteiseen kämppään rakkaan kanssa, ja nyt olisi se aika. Vaihtelevuutta tämä nykyinen järjestely "kaupunki asunnon" ja "bönde asunnon" välillä tuo mukavasti, mutta aikansa kutakin :).

Joten olisiko tämä THE syksy.

Kuulkaas, tämä saattaa olla viimeisempiä kirjoituksia tähän blogiin. Tulen toki kirjoittamaan loppusanat, kun sen aika on. Ja pidänhän teidät toki ajantasalla töiden suhteen. Mutta yleinen hömpötys on ohi.

Next update expected in the middle of September.

Nauttikaa elämästä!

Day 415

Tätä tämä viikonloppu all day long

Day 411

Oho.

Heinäkuun loppu menikin nopeasti eikä tekstin tekstiä suotu tälle blogille. Olkoon jakso pyhitetty lomailulle.

Ja olihan sitä kaiken näköistä toimintaa ja viihdettä ympärillä, joista mainittavin olkoon vaikka.. roketti rollia Karma Rockissa mukavien ystävien parissa. Tapahtuma on varsinainen ai-säkin-oot-täällä tilaisuus. Hyvä, että edes kerran vuodessa tavataan.

Heinäkuu oli kaiken kaikkiaan erittäin leppoisa ja mielyttävä ajanjakso. Ilmatkin suosivat, paitsi juuri Jazzien aikana, mutta edes se ei saanut fiilistä alas. Lisää näitä kuukausia.

Ja nyt. Monella loma on ohi ja keskusta hiljenee lomalaisista. Elämänkumppanikin on palanut takasin sorvin ääreen. Minä en.
Täytyy myöntää, että tuntuu taas hieman oudolta jatkaa tätä "pidennettyä kesälomaa", kun muut lähtevät raatamaan. Huono omatunto? No jaa, lähden golfkentälle surkuttelemaan elämääni, tai ottaisinko ensin päikkärit....  :).

Eli hyvin menee, mutta menköön.

Day 400

Tähän aikaa vuodesta tapaa paljon "tuttuja" Porissa, tai ainakin tunnettuja.

Ketkäs ne tässä kuvassa onkaan? Molemmat alansa huippuja ja sutjakkaita blogin kirjoittajia.
Heko Heko

Day 399

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sanotaan. Näinhän se on. Tuli todistettua, että lähiseutukin tarjoaa elämyksiä.

Extremeä tavallaan.

Lähdettiin bussilla Reposaareen. (Se jo sinällään on extriimiä meille :) ).

Tutkittiin hetki kylää ja ympäristöä. Siinä ei kauan nokka tuhissut. Paikassa mitään vikaa, hiljainen ja rauhallinen. En nyt ihan tunnusta omakseni, mutta mukava visiitti.

Reposaaresta palattiin takaisin Poriin Kokemäenjokea pitkin.

Tästä se alkoi.

Tältä se näytti.

Ja tähän se päättyi.

Kiitos Mikko & Katja hyvistä kyydeistä ja loistavasta reissusta !

Day 398

Pidän Porista, silloin(kin) kun tapahtuu ja jaloissa pyörii ihmisiä. Kuten nyt.

Suomi Areena ja Jazz antavat extra potkua Porin kesään ja otamme ne ylpeydellä vastaan.

Komiaa!

Alla Suomi Areena kulisseja.

Day 397

Tänään on ensimmäinen päivä, kun alan saada työttömyyskorvausta. 397 päivää sen jälkeen kun jäin työttömäksi. Myönnän, että muut taloudelliset etuudet korvasivat tyhjiön, joten no complains by no means.

Tämä onkin sitten elämäni ensimmäinen kerta kun alan täyttelemään "töissä/ei töissä" lappuja, joka ikinen päivä. Ja sitten joskus saan rahaa tilille. Mielenkiinnolla odotain miten hid:as ja byrokraattinen systeemi on. Tai koenko positiivisen yllätyksen ja rahat kilahtelevat vuolaana tililleni?

Day 396

Opera House at Andrassy ut

Danube at night

Budapest eye? 

Day 395

Testattiin tänään kauanko kestää ennen kuin tulee nälkä, jos mättää kaksi tuntia ruokaa puolen päivän aikaa.
Sopiva paikka löytyi Tonavan rannalta Marriot hotellin terassilta, Peppers nimeltään.

Paikka on voittanut muun muassa Time Outin paras brunssi awardin 2011. Eikä syyttä. Kiinteeseen hintaa kuuluu kaikki, myös juomat kuten shamppaniat :).

Ja pitihän sitä syödä koko rahan edestä, joten edes 8 eri jälkiruokaleivoksen nauttiminen ei tuottanut tuskaa.

Ongelmaksi koitui ruuan jälkeinen tunne, jotta jotenkin tää massa on saatava mahasta liikkeelle,  muuten ei pysty. Täten kävelimme vajaat 20 km kierrellen, ja helpottihan se.

Klo 20.30 eikä nälästä tietoakaan.

Day 394

Liikkuminen on tehty niin helpoksi nykymaailmassa. Niinkuin tääkin:
Yhdeltä kahvilla täällä

ja nyt terassilla täällä

Mikä maa, mikä valuutta?
Perhe + Mikko & Katja, Kimmo & Mape EI saa vastata heti. 

Muut: arvauksia :)

Day 393

Empä olisi uskonut, että kirjoitan toistamiseen Porin Jazzien alkamisesta. Tämän blogin kirjoittelu piti oleman ohi jo ajat sitten, mutta niin vaan jatkan ja julkaisen -taas- kuvia Jazzin alkamisesta.

Eli tälläiseltä Jazz-katu näytti tunti sitten. Bajamajoissa tilaa, kadut vapaat ja terasseilla tilaa. Vajaan viikon päästä kaikki on toisin...

Day 390

Moni teistä on kesälomalla.
Ja olette huomanneet, että niin on blogin kirjoittajakin. Kesään mahtuu niin paljon muutakin kuin blogin kirjoitus, joten olen tarkoituksella hypännyt päiviä yli.
Ettehän te edes ehdi lukemaan kesä kiireiltänne, ettehän. Sosiaaliset mediat pysyvät kiinni ja nautitte laiturin nokassa kesästä varpaat vedessä. Ja käytte mustikassa. Luette kirjoja riippumatossa. Teette sellaisia asioita, joita ette yksinkertaisesti ehdi tai voi tehdä talvella. Ja niin sen pitää ollakin.

Ja niin teen minäkin. Kuten tänään kesäteatteria Nakkilassa, "Katsastus". Tiedättehän tämän Matti Ijäksen ohjaaman elokuvan joskus 80-90 luvun vaihteessa. Hyvinhän se sopii myös kesäteatterimaailmaan. 7+. Leffan moneen kertaan nähneenä odotusarvot olivat tietty epärealistiset.

Kuva by Satakunnankansa 07.07.13

Jatketaan lomailua.

Day 386

Moi. Hiljaista on ollut tällä palstalla. Moni jo varmaan ajatteli, että "ei kait se vaan ole mennyt töihin vielä". Minä? No enhän toki, liian radikaali liike näin nopealla aikataululla.

Olihan tuossa ne pari työpaikkaa lähellä. Tai yksi ainakin. Kovasti odottelin soittoja viime viikolla. Ei puhelin soinut, ei.

Tänään soi. Ei käynyt flaxi. Homman sai joku toinen. Kelpo henkilö varmasti.

Kävimme fiksun keskustelun. Asia ei ole aivan black and white. Heillä olisi mahdollisesti tarjolla sopivampi duuni parin kuukauden päästä. Saattaisin olla kärjessä sitä täytettäessä. No promises, but a good chance. Kuulosti hyvältä.

Kesän opiskelut sujuu hyvin. Ensimmäinen kolmesta tehtävästä suoritettu. Seuraava kolmen viikon sisään. Haastavampi.

Tänään näin kaksi työpaikkaa, jotka koskivat juuri opiskelemaani alaa, tai ainakin koskettaa osaltaan. Pakko hakea, vaikka empä voi kehua itseäni terveydenalan it järjestelmien expertiksi kahden viikon lukemisen jälkeen :)

Day 377

Day 376

Olipa masentavat uutiset työllisyydestä taas tänään. Varsinkin alle 25v työllisyys on mielestäni jo vakavalla tasolla. Tosin 50+ sarja ei ole paljoa parempi. Huolestuttava ryhmä myös. Ei, en ole vielä siinä joukossa, mutta eipä kauan tarvitse ketkutella ja hups, siellä olen. Tai en ole. Vaikka kaikki julkiset planini ovat menneetkin päin... tiedätte kyllä mitä, niin uskallan luvata että 50+ iässä olen töissä.. jossain. Työllistän vaikka itse itseni, jos tuleman pitää.

Haluaisin kertoa teille, että viime viikon haastattelut poikivat töitä, mutta en voi. Sillä uutta yhteyden ottoa ei ole tullut, vielä. Molemmista otetaan yhteyttä, kävi niin tai näin, luotan. Joten hold your horses, olette ensimmäisiä jotka kuulevat uutiset. Tai ette ole. Ehkä kumminkin jaan tiedon sisäpiirissä ensin. Sorry.

Day 375

Juhannukset juhlittu.
Olipa kerrankin loistava sää: lämpimät päivät ja yöt, ei sadetta, tuulta ja tyyntä. Kerrankin onnistui. Tilastot osoittavat, että viimeisen kymmenen vuoden aikana vain vuonna 2007 oli yhtä lämmintä juhannuksena kuin nyt, siis Porissa. Cool.

Aika tylsää, koska ihmisillä alkaa lomat ja kahvilat ovat täynnä. Mä en enää saa automaattisesti kylän parasta paikkaa. Sucks. Loppuisi lomat jo niin tuntisin itseni taas etuoikeutetuksi.

Day 373

Pinkjärvi juhannuspäivän aamuna.

Day 371

Tähän ei ole mitään lisättävää!

Day 3 69

Sitkeästi kärvistelin huonoilla nappikuulokkeilla monta vuotta. Tänään siihen tuli stoppi. Ei olisi saanut investoida hupijuttuihin, mutta meni hermot.

Olen kokeillut monennäköisiä ja -tuntuisia nappikuulokkeita, joita voisi käyttää juostessa ja pyöräilessä ilman, että kädet on korvilla koko ajan työntämässä niitä syvemmälle. Edellinen malli oli ok, sillä ne pysyivät korvissa kun liikkui, mutta löystyivät jolloin matalat äänet, kuten basso, jäi vallan kuulematta.

Tää meidän rokkikaveri Tampereella suositteli jo keväällä tätä nyt ostamaani mallia, mutta silloin ei rahat riittänyt. Ei riitä nytkään, mutta ostin silti. Meni nääs hermot, kuten sanoin. Musaa tulee kuunneltua liikenteessä vähintään joka toinen päivä, joten käyttöaste on kova.

Käppärän hautausmaa 360 astetta

Day 368

Onnistunut päivä Helsingissä tuotti tälläiset kuvat haastattelujen välissä. Monelle varmasti tuttuja.

Day 367

Ärsyttävää. Pitäisikö jo huolestua? Kuka niitä piilottelee ja mihin?

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun meikäläisellä on tavarat hukassa. Nitoja. Tarvitsen sitä todella harvoin. Se on aina ollut isossa sekalaatikossa kaapin perällä. Muistan siirtäneeni sen sieltä pois ja "parempaan talteen" tässä kuukausia sitten. Siirsin sen sellaiseen paikkaan, josta se loogisemmin löytyy ilman tavaroiden penkomista. Mutta ei se ole siellä enää! Tai voi se olla, mutta kun en kirveelläkään muista mikä-se-loogisempi-paikka on!!

Raivostuttavaa. Joku on sen varmasti vienyt jonnekin. Per&/¤*...

Eikä tod ollut eka kerta. Samoin on käynyt ruuvien, koukkujen, lippisten yms kanssa. Tavaroiden, joita harvoin tarvitsee. Ja aina muistan missä ne ennen oli, ennen kuin siirsin ne loogiseen paikkaan.

Day 366

Kesä on täynnä tapahtumia niinkuin tiedätte. Tänäänkin muun muassa musisoidaan Rockin Hellsingissä, Mikkeli Soikoon:ssa, ProvinssiRockissa, katsotaan elokuvia Sodankylässä ja Laitilan Munamarkkinoillakin tehdään.. jotain. Onhan niitä vaikka mitä. Täällä Porissakin on Pori on the Rocks joen rannalla.

Mutta yhteenkään tapahtumaan emme tänään eksyneet. Tsekattiin tosin ympäristö, yksi olut ja eiku saunaan. Tämä kuvio sopi hyvin tähän iltaan, jussina, joka jo lähestyy vauhdilla, keksitään jotain aivan muuta.

Niin, ja kun eilen meni asiat putkeen, meni ne myös keskuspölyimurin kohdalla nappiin. Purin koneen osiin, löysin piirilevyn sen syövereistä johon oli kiinnitetty putkisulake, pyöräilin sähkökauppaan, asensin uuden sulakkeen ja avot: säästin 299,20 €. Mitähän huoltoliike olisi veloittanut? Tekisi mieli asentaa rikkinäinen sulake takaisin ja kokeilla.

Day 365

Shouldn't I get a medal or something ?

 

 

365 days I said:

This is my last day at work. I think it's better to spend the day on the beach drinking margarita, don't you agree?

 

No nyt on margaritat juotu ja kuittailut kuittailtu.

 

...jännästi se aika vaan kuluu...

 

Ja nyt, vuosipäivän kunniaksi, olen saanut ensimmäisen työhaastattelukutsun! Enkä vain yhtä vaan kaksi !

Oi tätä iloa! Näin kauan tuli odottaa. Mutta tulihan se sieltä. Toinen paikka tuli oman viimeaikaisen aktiivisuuteni avulla, toinen puhtaasti suhteilla.

 

Tästä on vielä pitkä matka työsuhteeseen, mutta nautitaan yhdessä tästä ensimmäisestä mahdollisuudesta ja kilistelkäämme maljaa !

 

 

 

Day 364

Tiedättehän sen "lain" tai "säännön" jolloin ylimääräisiä kuluja ilmaantuu, kun rahat on muutenkin vähissä?

ja niinhän siinä kävi: tuloihin tulee nyt pieni tauko -voidaan kutsua karenssiksi- ja postilaatikkoon tipahti useiden satojen maavuokra, keskuspölynimuri sanoi sopimuksen irti (300?) ja laki määrää ostettavaksi energiatodistuksen (550) kaikkiin 1980 jälkeen rakennettujen ja myytäviin taloihin.

Älkäämme antako sen häiritä kesäämme vaan eteenpäin. Nostetaan kämpän hintaa parilla tonnilla niin siinä se :)

Day 361

Tänään keskitymme pilviin.

Ihan vaan sen takia koska niitä oli taivaan täydeltä tänään, ja jotain märkää niistä tuli alas asti.
No eikä mitä. Yhden kuvan saatte.
noin:

Kaveripariskunta - kutsutaan myös piireissä "rolling stoneiksi, jotka eivät sammaloidu"- muutivat viikonloppuna Poriin, ja pääsin kantamaan muutaman laatikon kolmanteen kerrokseen. Tuli vaan mieleen, että koskakohan taas kärrätään näitä samoja hiton laatikoita rappusia alas. Saas nähdä ehtiikö ensilumi maahan asti.
Eikä musta ole fyysisen työn tekijäksi. Kyllähän näillä käsillä muutama laatikko liikahtaa, mutta jos niinkuin tunnin tai enempi tulisi rehkiä niin... ei kuule.

Kovan urakan jälkeen juhlittiin Virpin pojan valmistumista ja saatiin kunnolla syödäksemme. Tsemppiä työelämään hänelle!

Jäi tänään nämä työnsaantia edistävät toimet ja lukemiset vähiin. Huomennakin tekee tiukkaa, mutta ei auta nyt löysäillä, eli huomenna teen jotain..

Day 360

Mitäs sitä on tullut puuhattua viime päivät?

No, eilen oltiin täällä tukemassa paikallista yrittelijäisyyttä

Ensin flogeli paskansi otsaan

Ja sitten Arttu Wiskari aloitti keikkansa

Mitä siihen mitään lisäämään.


Viikonloppuun mahtui myös

Viikko kaiken kaikkiaan oli alultaan aktiivista ahkerointia joka loppuakohden hieman hyytyi. Sain tehdyksi työnhakua edistäviä asioita, ja tuleva viikko tulee oleman yhtä aktiivinen.

Day 356

tälläistä tää on ollut koko viikko

päivä

iltapäivä

Day 355

huh huh, kun on taas pitänyt kiirettä. Ties montako tuntia olen soitellut työpaikkojen perään ja kirjoittanut -jälleen kerran- kuka olen-mitä-osaan-mitä haluun- miksette te haluu kuvausta itsestäni.

Tein mm. sellaisen muutoksen, että yksinkertaistin lauseita totaalisesti. Mulla on sellainen outo tapa kirjoittaa lauseista tavattoman pitkiä ja saada niihin mahtumaan monta asiaa, koska se antaa lukijalle sen kuvan, että kirjoittaja on nähnyt vaivaa asian eteen eikä tyydy pelkkiin latteuksiin, vaikka ei lauseiden sisältöä ymmärtäisikään. Ni.

"Tästä esimerkkinä viimeiset 7 vuotta, jonka aikana perustin useita työryhmiä, lähinnä teknisiä työryhmiä, toimien myös ryhmien puheenjohtajana ja projektien vetäjänä, jotka koostuivat useista kymmenistä spesialisteista  eri organisaatioista (matriisiorganisaatio, virtuaalitiimit), ja analysoivat globaalien asiakkaiden toimintaprosesseja sekä kehittivät tuotteita prosessien tueksi." Got it?

No nyt olen kuullut kavereilta jo niin monta kommenttia, että "ei, ei noin", joten vihdoin uskon. Nyt lauseet on lyhyitä. Ja tylsiä. Olkoon.

Mutta niinhän se oli, että kesäkuu painetaa hieman aktiivisemmin kuin tähän asti. Kaveri jo ehti kuitata kun ei ole LinkedIn kontaktien määrä kasvanut määritellyssä suhteessa - tai suhteessa mihinkään. (okei okei, aurinko paistoi ja golf kutsui. Kunnes hyttysten valtaama kenttä ajoi takaisin kotiin).

Kesäkuun "spurtin" ohella aloin opiskelemaan avoimessa korkeakoulussa - kesän yli. Tämä menee aivan oman mielenkiinnon piikkiin, enkä oleta sen edes auttavan työllistymistä. Tenttaan 5ov:a hyvinvointtipalveluista ja niiden tietojärjestelmistä parissa kolmessa kuukaudessa. Tunteepa tekevänsä jotakin.

Day 354

Ensin kaikilla oli niin mukavaa 27 asteen helteessä:

Sitten enää harvoilla oli mukavaa:

Update!
Koska avi tiedostot ei kuulema näy Lumialla eikä Applella, niin heitetään mp4 kehiin.
(Ja kohta valittaa vanhempien windows media playerin käyttäjät)

Video (mp4)