Wednesday, October 16, 2013

Day 488

Keittelin kahvit. Oikeesti teki mieli teetä. Se harvemmin nautittu aine. Pistin kahvikupin syrjään ja kokeilin ihan vaan perusteetä, earl grey. Ei pashempaa.

En kyllä ymmärrä miksi britit pistää joukkoon maitoa. En kyllä aina ymmärrä niitä muutenkaan; varsinkaan jos ne tulee pohjoisesta. Meni pari vuotta ennenkuin ymmärsin mistä me puhuttiin kaikki ne tupakkatauot. Nyökkäilin vaan innokkaasti mukana ja tokaisin aina välillä "sure, mate" tai "bollocks" tai "never" osoittaakseni mielenkiintoni ja ymmärtäväisyyteni.

Kesti myös hetken omaksua se perjantai-iltapäivän tapa, jolloin lähdettiin työporukalla pubiin lounaalle ja sai (lue:tuli) juoda pari pinttiä bitteriä. Loppuiltapäivä toimistolla olikin sitten..hilpeästi vähemmän tuottava. Hyvin olen omaksunut tuon tavan, ei häiritse yhtään. No, eipä ole sitä toimistoakaan enää mihin palata.

Mieli tekee aina jotain. Kun tee on nautittu, tekee mieli tupakkaa. Mutta kun en polta enää, e. Korvikkeeksi tuli laku ja sipsit. Vartalo tykkäs, sen oli pakko levitä, jotta tykkääminen näkyis. Brandy oli vähemmän lihottavaa. Mut sitä saisi sitten juoda twentyfourseven, jottei maksa luule, että kurkku on poikki. Juokseminen olis poikaa, sen jälkeen ei tee mieli mitään, kun tarpeeksi kovaa vetää. Mutta damn boring. Tulis olla pallo -tai muu vastaava porkkana- nokan edessä, jotta jalat suostuisivat liikkumaan rivakkaammin.

Hyvä silti, että tekee mieli jotain. Vastakohtainen tilanne ei ole toivottu. Työttömänä sitä saattaa veltostua, mieleltään. Parempi tehdä mieli, edes pieniä asioita. Niinku nytkin, mieli tekee -just nyt tässä näin- pelata erä vanhanaikaista pasianssia uudenaikaisin metodein. Ni!

Kuva ei -taaskaan- mitenkään liity juttuun, mutta oli nin pirun komee maisema kun heitettiin kierros frisbeegolffia kirvatsissa.


No comments:

Post a Comment