Aina kun on kyseessä peli, jossa mukana liikkuva elementti, jota lyödä, niin tällä käsi pystyssä menossa mukaan. Tiedä kenen maidosta sekin vietti on syntynyt. Mutta mukaan pitää päästä, vaikka paikat sanoo ettet-enää-kaikkeen-kykene. Tarvii muka tehdä jotain oheisjuttuja, jotta kroppa kestää, eikä vaan sohita sillä mailalla. No niinpä.
Siksi oonkin pakottanut itseni ensin kävelemään, sitten pyöräilemään ja viho viimeisempänä juoksemaan. Suksiin en silti vielä ole koskenut traumasoituvien ala-aste kokeilujen jälkeen, jolloin vedettiin hiki pipossa Tattaran tasaisia peltoja edes takaisin, oli sitten lunta tai ei.
Kaverit ympärillä heittävät maratoneja ja suunnittelvat triathloneita, samalla kun veivasin toissa päivänä oman maratonini eli ekaa kertaa 10km juoksua putkeen, hengissä. Saavutus. Sanovat, että kun vaan juoksee usein, vaikka ei niin hommasta pitäisikään, niin siitä tulee tapa, jota haluaa pitää yllä, eikä malta enää olla lähtemättä lenkille. Just joo.
Onneksi on näitä gadgettejä - vimpaimia- joiden avulla kaikki, siis kaikki, on niin paljon hauskempaa. Niinku just tämä juoksu. Kuka sitä enää juoksee ilman syke(rö)vöitä tai laitetetta, jonka avulla mitataan matka, aika, nopeus, kalorit, rytmit, maksimit ja minimit yms. ja lyödään faktat pöytään. Ehei, sen takiahan tässä liikutaan. Muttei nyt, sataa. Vimpain kastuu...
Voi vitsi, taas sai nauraa oikein ääneen noita sun juttuja!
ReplyDelete