Day 474

Viilenee. Ollaan saatu skrapata auton ikkunoita viime aamut. Tai ne autolliset saa. Pyörällä mitään huolta ole, ketjut hevillä jäädy. Polkija on sitten eri asia, ei ole tullut enää poljettua citiin aamukahville. Tai viileys mikään syy ole, se on se mukavuuden tunne, joka ratin taakse ajaa. Ei muuta kuin pipo päähän ja hanskat käteen ja menoks... Mut ei ihan heti, kohta.

Kova bändi. Jaksavat yllättää joka levyllä nää Nakkilan hemmot. http://penniless.biz/ . Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja odottaa joulukuun Porin keikkaa. Joku ehtinyt jo kommentoimaankin SK:ssa, http://www.satakunnankansa.fi/Arvostelut/1194842552349/artikkeli/penniless+rows+of+houses.html
Ei se heti avaudu, vaatii pyörittämistä, näinhän sen tulee ollakin. "A Walk Through The Crowds".

Poikkesin pääkaupungissamme toissapäivänä. Espalla kaffeella. Ei näkynyt tuttuja, eikä ollut aikaa tutustua. Työhaastattelu. Keskivertoista mukavampi päivä tuo Day 472. Antaa toivottua luottoa siihen, että sopivia töitä saattaa sittenkin tässä maassa vielä olla, ja että jonain päivänä kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

 

Satakunta taitaa kuitenkin olla menetetty mahdollisuus kirjoittaneelle; mitään töitä löydy. Vasta muutama vuosi sitten tein päätöksen, että vieraisiin en enää lähde. Pori on Pori ja se riittää. No ei se sitten näköjään riitäkään. Taas on ovet auki, niinku oikein kunnolla levällään, läpiveto. Annetaan mennä sitten ja katsotaan mihin päädytään, onhan näitä maita arvaamattomia.

 

Hitto, varpaat täällä kämpässä jäätyy. En pistä lämmitystä päälle, e. Se o vasta lokakuun toka ja tuloos piiitkä talvi. Takka hoitakoon asiansa näin aluksi.